Mitä tänään koulussa opit..

Vähitellen seuratessa keskustelua sosiaalisesta mediasta ja tietokäsityksestä yleensä herää huomaamaan, opettajakin, että elämme Uutta aikaa. Wuhuu.

Ja milloinkas tällainen ajatus osuvimmin jysähtää päähän? Ylioppilaskirjoitusten aikaan. Sattui myös niin sopivasti, että takana on juuri käyty uraauurtava puhumisen kurssi, ja tuoreeltaan voi sanoa että se on muuttanut omaa käsitystä opettamisesta enemmän kuin 10 edellistä vuotta. Mitä tästä kaikesta jää käteen, en tiedä, mutta myrskynsilmässä ollaan.

Myrskyssä on kaksi varsinaista tuulensuuntaa. Toinen on TIETO. Olemme jo pitkään koulussa ihmetelleet, onko tiedon opettaminen millään tasolla järkevää, kun kaikki maailman tieto on saatavilla KVG (enkä tässä yhteydessä halua alkaa kiistellä, mikä on oikeaa tietoa, varmaa tietoa, hyväksyttävää tietoa -- kyllä se löytyy, kun tarpeeksi monta kertaa KVG, pähkinänkuoressa). Tietoon liittyy myös asiantuntijuus, mutta ovathan ne kaksi eri asiaa: nuori lukiolainen voi tietää monta asiaa, jotka koulussa on opittu, mutta ei se hänestä asiantuntijaa vielä tee. Ehkä koulun paikka on miettiä, mitä työkaluja nuori ihminen tarvitsee, jotta hänestä voi joskus vielä tulla Asiantuntija? Ja kysymys kuuluu, miten asiantuntijoita saadaan aikaiseksi? Pänttäämällä johonkin työ-kesto-ulkomuistisäiliöön niin paljon Tietoa kuin mahdollista?

Se toinen tuulensuunta on SOSIAALISUUS, yhteiskunnassa yhdessä toimiminen. Paljon on  skeidaa satanut koulun ja opettamisen niskaan siitä, että emme pysty koulimaan toisiamme tarpeeksi sosiaalisiksi. Viestintäkeinot nykyisällään mahdollistavat ja edellyttävät sosiaalista yhteistä paljon enemmän kuin ennen: harvassa on nuori ihminen, joka koulupäivänsä jällkeen sulkeutuu omaan huoneeseensa vain kuuntelemaan musiikkia tai tekemään läksyjä, näinä aikoina olemme yhdessä 24/7. Näinhän se on? Tässä yhteydessä kysymys kuuluu, tarvitaanko enää enemmän sosiaalisuutta? Niin, tarvitaanko? Tarvitaanko todella?

Itsestäänselvästi tulee vastanneeksi, että tarvitaan. Tyhmä se, joka muuta väittää.... Tarvitaan syvyyttä, laajuutta, hierarkisuutta, konventioita, aitoa hyväksyvää kommunikaatiota, kuuntelemista, kuulluksi tulemista, auktoriteetin uskoa, sen uskottavuutta, elämänviisautta, moniäänisyyttä, puhumista. Voi hyvä tavaton, onhan kommunikaatio muutakin kuin näppäriä sormenpäitä!

Jospa koulun tehtävä on aktivoida aivojen ja sormenpäiden ohella ne muutkin kehonosat. Siinä sitä työsarkaa riittäisi.

Sosiaalisesti yhteistä

Olen pitkän aikaa ihmetellyt, eikö pienissä kunnissa tai jonkinlaisissa rajatuissa yhteisöissä voisi oikeasti ottaa käyttöön jonkinlaista sosiaalista media vaikkapa koulutusalan keppihevoseksi?

Fakta on, että nuoret viettävät aikaansa mediassa, fakta on sekin, että keskustelun laatu ja taso on erilaista koneiden kautta verrattuna kasvokkaiseen keskusteluun. Fakta on sekin, että varsinkin nuoremmissa ikäluokissa on monen monta yksinäistä ja hukassa olevaa ihmisentainta.

Miksei koulut voisi tarjota jonkinlaista turvallista, toimivaa kysymys-vastauspalstasivustoa, jossa opettajat tai jotkut muut vastuulliset aikuiset julkaisevat yhteisön nuorten kysymyksiä ja yrittävät vastata niihin parhaansa mukaan? Kaiken maailman lehdet ovat täynnä Kirsti-tädin tai Torsti-sedän palstoja, miksei samaa periaatetta voisi siirtää nettiin, pienemmän yhteisön yhteiseksi hyväksi?

Lähtisikö palsta ikinä käyntiin, tulisiko kysymyksiä, löytyisikö vastaajia.. en tiedä. Sen verran arvaan, että alkukin riippuisi siitä, kuinka palstaa kaupataan, ja sen toimiminen riippuu siitä, vastaisiko se tarpeeseen. Olisipa mukava päästä testaamaan.

Twitterin ja pääblogin välissä

Nyt sitä sitten ollaan menty sosiaaliseen mediaan viimeisen päälle. Ja mitä tässä vaiheessa on sanomista:
1. Se vastaan tarpeeseeni kuvitella tulevansa kuulluksi. Se, tuleeko oikeasti kuulluksi, on vielä arvailujen varassa. Ja onko sillä väliä..?

2. Jos sosiaalisen median pitäisi oikeasti tuoda jotain lisäarvoa oppilaitoksiin ja siihen "sosiaaliseen", ei työkalut ole se suurin este. Pahin ongelma minkään luomisessa on nimenomaan sisällön tuottaminen. Se vähä, mitä olen sosiaalisessa mediassa seikkallut, on johtanut ajattelemaan, että 80% tavarasta on olemassa vain oman itseisarvonsa vuoksi, ei siksi, että sillä saataisiin oikeasti jotain uutta luoduksi. Masentavaa.

3. Potentiaalia sosiaalisella medialla on. Nehän kaikki ovat verkostoja, verkostot tarkoittavat kontakteja, kontaktit tarkoittavat läheisyyttä. Mutta miten tätä käyttää koulujen hyväksi?

Odotan innolla Peda.netin uusinta versiota, joka yhdistää yhteen rajattuun alustaan kaikki käytetyimpien sosmedioiden ominaisuudet. Jospa saisimme sosmedian, jolla on suomalaisen koulutusjärjestelmän laatuleima..?